Feedback: Stadsplanering

Kun lukee kaupungin jälleen yhtä valtavan kallista hanketta, herää väistämättä kysymys: katsotteko te koskaan sitä, mitä kaupungissa todellisuudessa tapahtuu, vai suunnitteletteko kaiken ainoastaan paperilla omien teoreettisten oletustenne pohjalta?

Olen lukenut huolellisesti tämän hankkeen ja sen oheismateriaalit. Tässä ei ole ongelmana pelkästään se, että Tuomiokirkkosilta suljetaan ja valtava määrä liikennettä ohjataan Auransillalle. Vielä vakavampi ongelma on se, että hankkeesta puuttuu käytännössä kokonaan yksi ratkaiseva elementti, ilman jota koko järjestely voi muuttua jälleen yhdeksi liikenteelliseksi epäonnistumiseksi: liikennesääntöjen noudattamisen todellinen valvonta.

Te itse toteatte, että Auransilta ja sen läheiset risteykset ovat jo nykyisin kuormittuneita. Hankkeessa puhutaan tarpeesta turvata linja-autoliikenteen sujuvuus, rakentaa joukkoliikennekaistoja, muuttaa liikennevalojen toimintaa ja seurata liikennetilannetta uusien järjestelyjen käyttöönoton jälkeen. Mutta missä ovat konkreettiset toimenpiteet, joilla varmistetaan näiden sääntöjen noudattaminen?

Katsotaan ensin nykyistä tilannetta keskustassa.

Kauppatorilla autot ajavat jatkuvasti alueille, joille ajaminen on liikennemerkein kielletty. Jakelu- ja kuriiriautot pysäköivät suoraan linja-autopysäkeille ja estävät käytännössä linja-autonkuljettajia hoitamasta työtään normaalisti. Autoja liikkuu jatkuvasti alueilla, joille pääsy on eri suunnista kielletty. En edes aloita taksinkuljettajista, jotka tekevät kaikenlaisia liikenneturvallisuuden kannalta käsittämättömiä temppuja: ajavat päin punaista, kääntyvät missä sattuu, ajavat ylinopeutta ja rikkovat muita liikennesääntöjä. Eikä kukaan näytä tekevän asialle mitään.

Poliisi ajaa näistä paikoista jatkuvasti ohi. Mutta poliisiauton ajaminen paikan läpi ei ole liikenteen valvontaa. Jos rikkomuksia tapahtuu jatkuvasti ja järjestelmällisesti eikä niillä ole käytännössä mitään seurauksia, nykyinen valvontajärjestelmä ei yksinkertaisesti toimi.

Kauppatori on tästä erityisen hyvä esimerkki. Riittää, että menee paikalle katsomaan liikennettä käytännössä milloin tahansa. Kadulla tapahtuva todellisuus ei vastaa millään tavalla niitä kauniita liikennekaavioita, joita hankkeiden yhteydessä esitellään.

Sama koskee satamaa. Aina kun laiva saapuu tai lähtee, liikennetilanne muuttuu ongelmalliseksi. Tätä on jatkunut vuosia. Kaupunki ei vuosikymmenien aikana ole pystynyt järjestämään liikennettä kunnolla edes yhdessä Turun tärkeimmistä liikenteen solmukohdista.

Ja nyt olemassa olevan ongelman päälle ollaan rakentamassa vielä yksi valtava liikenteellinen poikkeusjärjestely.

Tuomiokirkkosillalta siirretään Auransillalle noin 2 200 linja-auton vuorokausiliikenne, ja ruuhkatunteina Auransillan ylittäisi jopa 158 bussia tunnissa. Samalla oletetaan, että bussiliikenne pystytään järjestämään niin tehokkaasti, että linja-autot voivat säilyttää tarvittavan nopeuden ja pysyä aikataulussa.

Tätä ei voida varmistaa pelkästään kaistajärjestelyillä, liikennevaloilla ja paperille piirretyillä suunnitelmilla.

Jos bussikaista tukitaan autolla, jos linja-autopysäkki on jakeluauton käytössä, jos taksi tukkii kaistan tai jos autoilijat yksinkertaisesti jättävät liikennemerkit ja rajoitukset noudattamatta, bussi jää seisomaan ruuhkaan riippumatta siitä, kuinka hyvin liikennejärjestelmä on suunniteltu.

Siksi hankkeesta puuttuu yksi olennaisen tärkeä osa: kuka ja millä tavalla varmistaa liikennesääntöjen noudattamisen?

Missä on konkreettinen suunnitelma yhteistyöstä poliisin kanssa?

Missä on jatkuva valvonta joukkoliikennekaistoille ja pysäkeille?

Kuka vastaa siitä, että joukkoliikennettä estävät ajoneuvot poistetaan välittömästi?

Mitä toimenpiteitä toteutetaan järjestelmällisiä rikkojia vastaan?

Kuka vastaa siitä, että uusi liikennejärjestely toimii todellisissa katuolosuhteissa eikä ainoastaan suunnittelupöydällä?

Missä on analyysi Turun keskustan aikaisemmista liikennejärjestelyjen ongelmista ja niistä tehdyt konkreettiset johtopäätökset?

Missä ovat toimintamallit häiriötilanteisiin?

Missä on määritelty vastuu siitä, että koko järjestelmä toimii sen käyttöönoton jälkeen?

Ilman vastauksia näihin kysymyksiin koko hanke jää teoreettiseksi rakennelmaksi.

Kaupunki suunnittelee käyttävänsä valtavan määrän rahaa liikennejärjestelmän muuttamiseen, vaikka samalla tiedetään erittäin hyvin, että järjestelyn toimivuus riippuu siitä, noudatetaanko liikennesääntöjä. Siitä huolimatta hankkeessa ei esitetä uskottavaa mekanismia, jolla tämän noudattamisen varmistaminen käytännössä taataan.

Juuri tässä on hankkeen suurin riski.

Paperille voidaan rakentaa kuinka täydellinen liikennejärjestelmä tahansa, varata bussikaistat, muuttaa liikennevaloja ja asentaa uusia liikennemerkkejä. Sen jälkeen kadulla voidaan kuitenkin päätyä täsmälleen samaan tilanteeseen, jonka ihmiset näkevät tällä hetkellä: autot seisovat pysäkeillä, rajoituksia rikotaan, kaistoja tukitaan, liikenne ruuhkautuu ja bussi jää jonon viimeiseksi.

Silloin kaikki laskelmat esimerkiksi 45 sekunnin ajoajan lyhenemisestä ovat vain teoreettisia numeroita.

Siksi ennen uuden monimiljoonahankkeen käynnistämistä kaupungin pitäisi ensin ratkaista paljon yksinkertaisempi ongelma: miten varmistetaan jo olemassa olevien liikennesääntöjen noudattaminen.

Ja tässä vastuu ei ole ainoastaan suunnittelijoilla. Poliisin johdolta on vaadittava todellista toimintaa liikennejärjestyksen ja liikenneturvallisuuden valvomiseksi. Jos nykyinen johtaminen ei pysty takaamaan edes perusliikennesääntöjen noudattamista, johtamista on muutettava ja tehtävään on löydettävä ihmiset, jotka pystyvät tuottamaan tuloksia.

Tämä ei ole poliittinen mielipidekysymys. Tämä on johtamiskysymys.

Kaupungin hallinto ei voi jatkuvasti rakentaa uusia liikennejärjestelmiä ja sen jälkeen ihmetellä, miksi ne eivät toimi käytännössä. Jos sääntöjä ei noudateta, järjestelmä ei toimi. Jos järjestelmä ei toimi, hanke ei saavuta tavoitettaan. Jos hanke ei saavuta tavoitettaan, veronmaksajien rahat on käytetty turhaan.

Katsokaa, mitä Kauppatorilla tällä hetkellä tapahtuu. Sen pitäisi jo yksinään olla riittävä varoitus.

Liikennejärjestelmää ei voida jälleen rakentaa periaatteella: ”piirretään suunnitelma – hyväksytään – rakennetaan – katsotaan sitten, mitä tapahtuu”.

Ensin on määriteltävä valvonta, vastuut, toimintamallit rikkomuksiin puuttumiseksi ja konkreettiset takeet liikenteen häiriöttömästä toiminnasta. Vasta sen jälkeen on järkevää käyttää kymmeniä miljoonia euroja uuteen liikenneinfrastruktuuriin.

Ajatelkaa tätä ennen kuin teette jälleen yhden päätöksen, jonka seurauksia kaupunki joutuu myöhemmin korjaamaan vuosikausia.

Suunnitelmassa oleva kuva ei ole sama asia kuin todellisuus kadulla.